Diagnoosi-EP – sanoitukset

Synapsit

Hemingway ampui haulikolla suuhun
Sylvia aukas’ uunin luukun
Waltari ei kirjoittanut sanaakaan
vaan dipsomaniaan jäi kellumaan

jonotus aikaa vievä
diagnoosi on liian lievä
hoidosta ei toivoakaan
vaan nostetaan annoskokoja

synapsit synapsit
sähkö tanssittaa
en tiedä mitään kauniimpaa

synapsit synapsit
sähkö tanssittaa
en tiedä mitään kauniimpaa
kun saa muistot korventaa
en tiedä mitään kauniimpaa

Keskipäivän demoni

psykiatrin vastaanotto vanhus toteaa
yksinäinen poika et tunne isääsi
jos uskaltaisin huutaisin ei mennyt mitään opeta
oot vain kasa löysää nahkaa täynnä tomua

vanhus pyytää kertoisitko painajaisista
kuinka millään voisin kun en koskaan nukahda
muistin yhden kohtauksen Kerouacin kirjasta
kerron sen omanani kun ei ole muutakaan

valvon taas valvon taas
pidän yllä olemassaoloa
pelkään niin pelkään niin
että se minusta liukenee

valvon taas valvon taas
pidän yllä olemassaoloa
mustelmii mustelmii
iholla muistona sinusta

turruin Tenoxeihin ja Keskipäivän demoniin
joudu ydintalvi en kestä yksinäistä kesäyötä

kun makaan maan alla silmäkuopissani matoja
jälkeeni tulevat ihmiset elävät toisenlaista elämää
mutta heitäkin kalvaa
elämänvietti ja kuolemankaipuu

Kaikki päättyy kun kuolemme

pappi näyttää mustissaan niin kauniilta
on kuuma kesäpäivä uurnasikin höyryää

et enää ole
en anna sinulle koskaan anteeksi

en tunne näitä kasvoja tunsinko sinuakaan?
korvissani kaikuu viimeiset sanasi

et enää ole
en anna sinulle koskaan anteeksi

muistan kun kerroit
onnettomuusunista
rotkoon syöksyit
viime hetken pelastus
keskinkertaisuudesta nauttisit

kun katseet välttää
nappaan uurnan mukaani
viskiä juomme
Kruununpuiston penkillä
oliko kaikki minun syytäni?

kaikki päättyy kun kuolemme

Imatra

kuppila oksentaa meidät kaduille
öinen tori taksijono laskuhumala
vain seuranain

juovuttiin luovuttiin nuoruushaaveista
hoiperran katseita koetan vältellä
joku seuraa mua

sen naisen silmät kiiluivat kun se katsoi miestään
yksi isku takaapäin ja he olivat tiessään
hiutaleet syöksyy verisorbettiin
sen naisen silmät kiiluivat kun se katsoi miestään
ja pieni pala valtaa pelkoon sekoittuu

liitonrahat illan tuo vuokrakasarmiin
naisen sanat laittaa käymään polvilleen
se käy ylpeyteen

sillä on minihame pakkasyössä mulle kuuluvaa
rystyset taskussa hohkaa valkeutta
haistan pelkoa

Teutonit marssii Kristalliyössä

Musta torstai kaiken menetin
Johtajaa anoin käske mua sanoin
kuin lammas seuraisin?

huumaavaa joukkovoimaa
kuri on täällä päittemme päällä
univormuissa

yhden täytyy nousta, yhden täytyy tulla
yhden täytyy lyödä graniittiin
johon hakattiin ummehtuneet käskyt
uuden aamun aika on nyt!

ja vain yksi Vapahtaja
osaa antaa propagandaa
ja töitä rodullensa

teutonit marssii Kristalliyössä
pankkiiri lähti rinnassaan tähti
käänsin katseen pois

Nouskaa!

nouskaa rikkaat rikkaan maan
nouskaa te varakkaat
kätemme näkymätön kahleet lukitsee
sinun puolesta kuolla, kuluttaa on halumme
pääomatuotto voitto korkehin

tämä on viimeinen taisto puhtaan sydämen
huomenna ihmisarvon kertoo kurssit pörssien

kaikki hintalapun saa
kun valta kumotaan
paperimiestä pulskeaa
kurkusta tarratkaa
lyhyt on elo ihmisen päällä maan
ei se lyhene kuluttamallakaan

pelimiehet, raharuhtinaat
nouskaa nouskaa!
liity seuraan rikkaiden
ja tää maa meidän on
kun kuolet et mukaasi mitään täältä saa
tarraa kaikkeen mikä irtoaa!

Minareettilaulu

puistattaa, aamu illasta muistuttaa
ja sakkainen viini on giljotiini
eliksiiri sen, harhan eilisen

uudelleen, taas kahvikeitin tuhisee
tamilisissit ja kohumissit
painii sateella, painomusteella

heitit asfalttiin ruusun mulle merkiksi
tuhatvuotisen valtakunnan prinsessa
suufilaista mystiikkaa

käyvät toteen nyt muinaiset ennusteet
nousen huutamaan
minareettiin kutsusi
Musta Ruusu Persian