Keskipäivän demoni

psykiatrin vastaanotto vanhus toteaa
yksinäinen poika et tunne isääsi
jos uskaltaisin huutaisin ei mennyt mitään opeta
oot vain kasa löysää nahkaa täynnä tomua

vanhus pyytää kertoisitko painajaisista
kuinka millään voisin kun en koskaan nukahda
muistin yhden kohtauksen Kerouacin kirjasta
kerron sen omanani kun ei ole muutakaan

valvon taas valvon taas
pidän yllä olemassaoloa
pelkään niin pelkään niin
että se minusta liukenee

valvon taas valvon taas
pidän yllä olemassaoloa
mustelmii mustelmii
iholla muistona sinusta

turruin Tenoxeihin ja Keskipäivän demoniin
joudu ydintalvi en kestä yksinäistä kesäyötä

kun makaan maan alla silmäkuopissani matoja
jälkeeni tulevat ihmiset elävät toisenlaista elämää
mutta heitäkin kalvaa
elämänvietti ja kuolemankaipuu